1976

"Minun mielestäni Panssarilaiva Kotiomkin on hullua potaskaa!" kuuluu Fantozzin huuto vapauden puolesta hänen nähtyään pakon edessä kuuluisan Panssarilaiva Potemkin -elokuvan ännännen kerran. Kaikkien aikojen nöyryytetyimmän kirjanpitäjän saagan toisessa osassa näemme viimein rohkean teon: Fantozzi kapinoi ottamalla professori Riccardellin panttivangiksi. Seuraamukset ovat traagisia.

Il secondo tragico Fantozzi

Italian turhautuneimmasta työntekijästä kertovan saagan toinen osa on täynnä yhä vain yliampuvampia ja katastrofaalisempia tilanteita alkaen avauskohtauksen aseellisesta yhteenotosta ja Fantozzin väärään suuntaan ajamisesta. Äärimmäisiä komedian huippuja saavutetaan, kun Fantozzi joutuu menemään kreiviherttua Semenzaran kanssa Monte Carlon kasinoon onnenkaluna sekä osallistuu gaalaillalliselle kreivitär Serbelloni Mazzanti Vien dal Maren huvilassa ja mättää suuhunsa kokonaisia tulisia tomaatteja. Nöyryytykset jatkuvat professori Riccardellin seurassa. Tämä pakottaa työntekijänsä osallistumaan pitkästyttäviin taide-elokuvailtoihin, kunnes erään näytöksen aikana Fantozzi kapinoi räikeällä tavalla: hän astuu näyttämölle ja huutaa yleisön edessä erään tunnetuimmista heitoistaan: "Minun mielestäni Panssarilaiva Kotiomkin on hullua potaskaa!" Sitten hän kohtelee Riccardellia kaltoin ja ottaa hänet panttivangiksi, kunnes poliisit hyökkäävät paikalle 48 tuntia myöhemmin ja vapauttavat miehen. Seuraa sarja hurjia, paradoksaalisia tilanteita, kuten katastrofaalisesti päättyvä metsästysreissu Fantozzin ystävän, Filinin, kanssa. Ja otettuaan lopputilin Megayhtiöstä ja hylättyään vaimonsa, Pinan, Fantozzi törsää kaikki rahansa karatakseen romanttisesti Caprille neiti Silvanin kanssa. Puilla paljailla oleva Fantozzi epäonnistuu yrittäessään itsemurhaa heittäytymällä Tiberiin. Sitten eräänä päivänä hän saa puhelun Galaktiselta megajohtajalta, joka yllättäen tarjoaa hänelle tilaisuuden palata yhtiöön korkeimmassa mahdollisessa asemassa: ukkosenjohdattimena!

Julkaisuvuosi:

1976