1998

Voiko mielikuvitus muuttaa todellisuuden? Tämä kolme Oscaria voittanut elokuva on täydellinen mestariteos täynnä naurua ja kyyneliä. Elokuvan keskiössä on Guido, juutalainen mies, joka viedään poikansa kanssa keskitysleirille. Yrittäessään suojella poikaansa brutaalilta todellisuudelta Guido uskottelee lapselle, että vankeus on ainoastaan peli, jonka pääpalkintona on oikea tankki.

Kaunis elämä

“Tarina on yksinkertainen, mutta sitä ei ole helppo kertoa. Siinä on surua, ihmettä ja onnea – aivan kuin sadussa.” Voimmeko kuvitella nauravamme holokaustin representaatiolle? Tämä ehdoton mestariteos on voittanut kolme Oscaria, ja se osoittaa, kuinka mielikuvituksen voima voi muuttaa todellisuuden. Eletään vuotta 1939 Arezzon kaupungissa Italiassa. Guido on romanttinen ja iloinen juutalainen mies, joka haluaa avata kirjakaupan. Samaan aikaan hän työskentelee tarjoilijana Grand Hotelissa setänsä kanssa. Kun Guido tapaa Doran, jota hän kutsuu “prinsessaksi” ja joka on kihloissa fasistipuolueen paikallisen johtajan kanssa, hän rakastuu Doraan. Muutaman vuoden kuluessa Guido ja Dora menevät naimisiin ja saavat pojan, Giosuén. Vuonna 1944 Guido perheineen joutuu kohtaamaan Italian juutalaisvastaiset lait. Iloinen komedia synkkenee, kun natsit vievät Guidon ja Giosuén keskitysleirille, ja Dora vaatii saada nousta samaan junaan ollakseen perheensä kanssa. Guido uskottelee pojalleen, että vankeus on vain peli, jonka lopuksi 1 000 pistettä saanut pelaaja voittaa tankin. Sota päättyy, ja kun leiriä suljetaan liittoutuneiden lähestymisen aiheuttamassa kaaoksessa, Guido piilottaa Giosuén sähkökaappiin ja yrittää vapauttaa Doran, vaarantaen mahdollisuutensa säilyä hengissä. Saksalaiset huomaavat Guidon ja vangitsevat hänet, mutta ennen teloitustaan Guido kääntyy ja iskee pojalleen silmää. Elokuvan loppukohtauksessa viimeiset saksalaiset jättävät leirin. Giosué tulee ulos piilostaan ja nousee amerikkalaisten tankkiin. Vakuuttuneena siitä, että hän on voittanut palkinnon, hän syleilee Doraa ja huutaa onnellisena: “Äiti, me voitimme!”

Julkaisuvuosi:

1998