1992

"Italialaiset ja kreikkalaiset ovat samasta puusta." Bisio ja Abatantuono näyttelevät Salvatoresin kolmannessa elokuvassa, jonka keskiössä on pako. Vuonna 1941 kahdeksan armeijan hylkäämää italialaista sotilasta vartioi kreikkalaista saarta kaukana muusta maailmasta. Miehet tutustuvat saaren asukkaisiin ja pelaavat jalkapalloa rannalla. Sodan päätyttyä heidän pitää kuitenkin palata kotiin.

Mediterraneo

Toisen maailmansodan aikana vuonna 1941 italialainen sotilasjoukko laskeutuu pienelle kreikkalaiselle saarelle. Kokemattomien miesten radio menee rikki heti heidän saapuessaan, ja jouduttuaan eristyksiin muusta maailmasta he alkavat keskittyä sotaan liittymättömiin asioihin. Joukkoa johtaa lukion opettaja, luutnantti Montini, joka on intohimoinen taidemaalari ja ainoa, joka puhuu kreikkaa. Mukana on myös Afrikan rintamalla taistellut kersantti Lorusso, jonka aisaparina toimii uskollinen Colasanti. Joukkoon mahtuvat myös Veneton Alpeilta kotoisin olevat Munaronin veljekset sekä muuliin kiintynyt entinen hiihdonopettaja Strazzabosco. Farina rakastuu prostituoituun, kun Noventa puolestaan ajattelee vain ja ainoastaan perheensä luokse palaamista. Sotilaat tutustuvat saarella asuviin vanhoihin miehiin, naisiin sekä lapsiin, sillä natsit ovat karkottaneet kaikki nuoret miehet. Sotilaat viettävät aikaansa vapaa-ajan aktiviteettien parissa, pelaavat unohtumattomia jalkapallo-otteluita ja joutuvat vaikeuksiin. Saarelle kuitenkin laskeutuu italialainen tiedustelukone ja kertoo aselevon solmimisesta, jolloin sotilaat tajuavat viettäneensä saarella kolme vuotta. Heidän pitää valmistautua palaamaan kotiin, mutta kaikki eivät ole siihen valmiita. Elokuvan ohjasi Gabriele Salvatores, ja siinä näyttelevät Diego Abatantuono sekä Claudio Bisio. Se voitti parhaan ulkomaalaisen elokuvan Oscarin, kolme David di Donatello -palkintoa sekä yhden Nastro d'Argento -pystin.

Julkaisuvuosi:

1992