1995

“Kuinka tullaan runoilijaksi?” Massimo Troisin viimeinen elokuva on kaunis filmatisointi runoudesta. Kesällä 1952 eräällä pienellä Liparisaarella Mariosta, kalastajan pojasta, tulee saarella maanpaossa elävän chileläisen runoilijan Pablo Nerudan henkilökohtainen posteljooni. Suhteesta syntyy ystävyys sekä runoutta rakastetun naisen valloittamiseksi. Elokuva on voittanut parhaan musiikin Oscarin.

Posteljooni

“Miten tullaan runoilijaksi?” Kriitikkojen ylistämä, useita palkintoja sekä parhaan musiikin Oscarin voittanut elokuva on lumoavan kaunis tutkielma runoudesta. Antonio Skármetan romaaniin perustuva elokuva jäi myös Massimo Troisin viimeiseksi esiintymiseksi valkokankaalla. Vuonna 1952, eräällä pienellä Liparisaarella Etelä-Italiassa Mario Ruoppolo, yksinkertainen kalastajan poika saa tehtäväkseen kantaa postia yhdelle ainoalle asiakkaalle, pakolaisuudessa olevalle chileläiselle runoilijalle Pablo Nerudalle. Päivien kuluessa nuori posteljooni lumoutuu runoilijasta yhä enemmän. He kaksi keskustelevat runoudesta ja metaforista, kiertävät saarta, jakavat poliittisen näkemyksen ja ajan myötä tulevat hyviksi ystäviksi. Eräänä päivänä Mario tapaa paikallisessa kapakassa Beatricen ja rakastuu silmittömästi. Valloittaakseen nuoren naisen Mario päättää omistaa tälle romanttisia säkeitä ja kysyy apua uudelta ystävältään ja mestariltaan Nerudalta. Marion liehiteltyä Beatricea päiväkausia, huolimatta tämän tädin vihamielisyydestä, pari viettää intohimoisen yön ja avioituu chileläisen runoilijan siunauksella. Hääaterialla Neruda saa Chilestä uutisen, että hänen maastakarkoituksensa on peruutettu ja että hän voi vihdoin palata kotiin. Neruda ja Mario hyvästelevät toisensa, ja jälleen työtön Mario aloittaa työskentelyn kapakassa lopettamatta runojen kirjoittamista ja toimintaansa kommunistisessa puolueessa. Elämän jatkuessa Mario kaipaa runoilijaa, jonka kansainvälistä voittokulkua hän seuraa. Beatrice odottaa poikaa, ja Marion suureksi suruksi vaaleissa voittaa kristillisdemokraattinen puolue. Viisi vuotta myöhemmin Neruda palaa saarelle yhdessä vaimonsa kanssa ja menee välittömästi kapakkaan. Siellä häntä odottaa katkera yllätys, joka saa hänet ymmärtämään ystävyyden merkityksen.

Julkaisuvuosi:

1995