50-luvulla Pont-l'Evêquen vankila tunnettiin nimellä "Onnellisten vankila". Siitä oli tuolloin muodostunut legendaarinen laitos, jossa vartija halusi mieluummin olla pidetty kuin pelätty. Vangit saivat vapaasti soittaa puheluita, hallinnoida rahojaan, tavata puolisoitaan, pitää juhlia, lähteä päivä- tai yölomille ja myöntää itselleen kunniatodistuksia hyvästä käytöksestä.